Harjoittelen nykyään serpan tehtäviä Snellmannin koululla. Kahden viikon aikana tavalliseen päivään on kuulunut noin 5 - 110 kg:n taakkojen kantaminen reitin juurelta (pihalta) tai perusleiristä (1. kerroksesta) toiseen ja kolmanteen leiriin, joskus jopa huipulle (ullakolle) asti. Palkkio kantotyöstä on kohtuullinen (10,24 €/h, ensimmäinen ylityötunti +50 %, sen jälkeiset +100 %).
Hyvinkin fyysisten kantotehtävien toteuttaminen on ollut miellyttävää vaihtelua älyllisempään puurtamiseen, ja älyllisen puurtamisen hedelmiä odotellessa (helkatin ylityöllistetyt proffat) nykyiset hommat tarjoavat myös taloudellista helpotusta. Varjopuolena mainittakoon suurien taakkojen tuoma lisärasitus niveliin, erityisesti polviin, minkä takia päälajin harjoittaminen kärsii merkittävästi. Mutta buranan, proteiinin ja lihashuollon turvin olen pystynyt jatkamaan nykyisessä tehtävässä.
Useiden toistojen myötä nousu on tullut hyvin tutuksi. Jo tylsäksi käyneelle eteläiselle linjalle oli maanantain ja tiistain välisenä yönä ilmestynyt luonnollisia esteitä (maalaustelineet) mutta kuin taikaiskusta samalla selkeä mutta hieman jyrkempi pohjoislinja oli avattu (tasoite kuivui). Vaikka linja oli uusi, kokeneena kiipeilijänä selvitin ensinousun merkittävillä lisäpainoilla ongelmitta. Pienenä pettymyksenä voisin luonnehtiä reittiä jopa porrasmaiseksi, ja suuret hyllyt (välitasanteet) katkovat reittiä pahasti. Hieman vaatimattomista etelä- ja pohjoislinjoista huolimatta näköala huipulta on hieno lähellä muodostelmaa sijaitsevalle järvelle.
Toivon mukaan tämä muutaman viikon kestävä intensiivinen päivärutiini näkyy suorituksissa päälajin parissa kunhan kykenen siihen palamaan.
Monipuolisen harjoittelun ilosanomaa levittäen.
- Tapani
