Suulis on hellinyt etelän asukkeja viime päivät, teeppari päällä on tarjennut jo ajoittain. Sanoinkin sit eilen Miksulle, että "Jäbä hei, eiköhä lähetä korkkaa Nuuksion köysärit".
No en nyt ihan ehkä noin sanonut ja koko ideakin saattoi olla lähtöisin Mikalta. Ja irtisanoudun noista yllä käyttämistäni ilmauksista, ajattelin vain että tällainen vetävä alku saisi lukijamme (!) innostumaan. Niin siis miettikää jätkät, meidän blogia lukee jotkut. Sain yhdeltä superlahjakkaalta ja kovaa treenaavalta lukijaltamme, rannarin Katjalta blogitunnustuksen! Huh, kiitosta vaan. Tunnustuksessa pyydettiin jakamaan se seuraavalle viidelle kiinnostavalle blogaajalle, mutta taidan olla huono ihminen ja jättää sen väliin - iso osa tunnustuksista olisi nimittäin mennyt samoihin osoitteisiin kuin tunnustuksen antajalla.
Katja on kyllä ihan mun idoli, suosittelen katsastamaan neitokaisen blogin. Hän jos kuka tuntuu todellakin treenaavan nimenomaan rakkaudesta lajiin.
Ennen kuin menen varsinaiseen tämän postauksen vetonaulaan, johon jo ensimmäisessä kappaleessa viittasin, jaarittelen vielä jotain muuta. Kuten kerron esimerkiksi siitä että TTNC:n väki on ollut viime aikoina melko tapaturma-altista. Tapanilla oli pulleyssa kipuja, Jansku käveli kepeillä hyvän tovin (ja taitaa kävellä vieläkin) ja meikäläinen niksautti nimettömänsä (lähes) kiipeilykelvottomaksi sormilautaillessa. Jarski ja Mika ovat siis olleet ne, jotka ovat oikeasti tän porukan kippareiden lihasmassaa kasvattaneet kun lumi oli vielä maassa. Tapsakin näyttää jo toipuneen ulkokiipeilykuntoon ja meikäläinenkin voi jo tehdä melko huolettomasti niitä reittejä, joissa ei tule kovaa vetoa tuohon kys. sormeen. Janskukin lennähtää kohta aurinkoiselle Kalymnoksen saarelle koko kesäksi, joten parantumista ainakin motivoidaan kovasti.
Eilen lauantaina keväisen aurinkoinen sää houkutteli mut ja Mikan Nuuksion Solvallaan köysittelemään. Boulderoimassa ulkona ollaan jo käyty, mutta nyt on kausi avattu myös narun päässä kiikkumisen suhteen. Ja ai että oli mukavaa, lämpimän graniitin kitkainen pinta oli ihan taivaan mannaa. Erityisesti 6a:n Jägermeisterista jäi mukava fiilis ja Mikakin sai tehtyä kaikki muuvit hankalan oloisesta Patriotista (6b+).
Illalla me molemmat osallistuttiin vielä "palauttavaan" kiipeilyseura Oranki ry:n järjestämään boulderkisaan Konalan keivillä. Mika taisi toppailla viitisentoista reittiä ja minä muistaakseni seitsämän. Ihan kiva fiilis jäi kisoista, vaikka mun kilpailuhenkisyydelläni en taitaisi olla koskaan tyytyväinen suoritukseeni. Ihmiset oli kuitenkin tosi kannustavia ja kisojen jälkeen saatiin vielä hurjan hyvää pitsaa.
No en nyt ihan ehkä noin sanonut ja koko ideakin saattoi olla lähtöisin Mikalta. Ja irtisanoudun noista yllä käyttämistäni ilmauksista, ajattelin vain että tällainen vetävä alku saisi lukijamme (!) innostumaan. Niin siis miettikää jätkät, meidän blogia lukee jotkut. Sain yhdeltä superlahjakkaalta ja kovaa treenaavalta lukijaltamme, rannarin Katjalta blogitunnustuksen! Huh, kiitosta vaan. Tunnustuksessa pyydettiin jakamaan se seuraavalle viidelle kiinnostavalle blogaajalle, mutta taidan olla huono ihminen ja jättää sen väliin - iso osa tunnustuksista olisi nimittäin mennyt samoihin osoitteisiin kuin tunnustuksen antajalla.
Katja on kyllä ihan mun idoli, suosittelen katsastamaan neitokaisen blogin. Hän jos kuka tuntuu todellakin treenaavan nimenomaan rakkaudesta lajiin.
Ennen kuin menen varsinaiseen tämän postauksen vetonaulaan, johon jo ensimmäisessä kappaleessa viittasin, jaarittelen vielä jotain muuta. Kuten kerron esimerkiksi siitä että TTNC:n väki on ollut viime aikoina melko tapaturma-altista. Tapanilla oli pulleyssa kipuja, Jansku käveli kepeillä hyvän tovin (ja taitaa kävellä vieläkin) ja meikäläinen niksautti nimettömänsä (lähes) kiipeilykelvottomaksi sormilautaillessa. Jarski ja Mika ovat siis olleet ne, jotka ovat oikeasti tän porukan kippareiden lihasmassaa kasvattaneet kun lumi oli vielä maassa. Tapsakin näyttää jo toipuneen ulkokiipeilykuntoon ja meikäläinenkin voi jo tehdä melko huolettomasti niitä reittejä, joissa ei tule kovaa vetoa tuohon kys. sormeen. Janskukin lennähtää kohta aurinkoiselle Kalymnoksen saarelle koko kesäksi, joten parantumista ainakin motivoidaan kovasti.
Eilen lauantaina keväisen aurinkoinen sää houkutteli mut ja Mikan Nuuksion Solvallaan köysittelemään. Boulderoimassa ulkona ollaan jo käyty, mutta nyt on kausi avattu myös narun päässä kiikkumisen suhteen. Ja ai että oli mukavaa, lämpimän graniitin kitkainen pinta oli ihan taivaan mannaa. Erityisesti 6a:n Jägermeisterista jäi mukava fiilis ja Mikakin sai tehtyä kaikki muuvit hankalan oloisesta Patriotista (6b+).
Illalla me molemmat osallistuttiin vielä "palauttavaan" kiipeilyseura Oranki ry:n järjestämään boulderkisaan Konalan keivillä. Mika taisi toppailla viitisentoista reittiä ja minä muistaakseni seitsämän. Ihan kiva fiilis jäi kisoista, vaikka mun kilpailuhenkisyydelläni en taitaisi olla koskaan tyytyväinen suoritukseeni. Ihmiset oli kuitenkin tosi kannustavia ja kisojen jälkeen saatiin vielä hurjan hyvää pitsaa.
 |
| Mika dynoreitillä. |
 |
Huumorikuva: näyttääkö teistäkin siltä että mun käsivarressa on selluliittia? T: Sellu-Salla.
|
Että semmosta. Ja Jarskilta ja Janskulta tosiaan blogipäivityksiä kaivataan!
