Hyvin alkanut kevät

Perus fiiliksiä kertoilen seuraavassa. Tämä vuosi on ollut varsin mukava kiipeilyn suhteen. Nyt viimeistään piireihin pääsyn myötä harrastamiseen on taas tullut hyvä vanha tatsi. Kunto otti tuossa taukoilun aikana vähän notkahdusta, mutta nyt Kalakukko bouldereista lähtien käyrä on ollut mukavan nousujohteinen. Nyt juuri ennen ulkokauden alkua hallilla meni moni vaikea kisa projektikin ihan nappiin ja sain ne sendittyä. Tais viimeisen viikon aikana mennä kolme kutosen ja seiskan taitteessa olevaa projektia. Ja ulkona on ollut messeveää, se on kummasti kivempaa paukuttaa menemään kun alla on kuusi pädiä ja neljä jannua spottaamassa. Käytiin tuossa viikko sitten KP:n, Villen (Koskela), Juhon ja Partasen Maijun sekä Ullan kanssa Viitaniemessä. Siellä käyneet muistaa varmaan Meteoriitti kiven kutittavat highballihtavat probleemit. Kun pää oli kunnossa, mies oli kunnossa ja pädit sekä spotti oli kunnossa niin muunmuassa Terminaattori heilahti yleensä kuumottavine släbähtävine toppeineen oikeasti heittämällä ylös.

Mutta kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Viime lauantaina oltiin Harjulan kivellä. Otin sen session ensimmäistä totista yrkkää Fuck the progressiin. Fiilis oli hyvä, alakruksi oli nousemassa lupaavan oloisesti juuri kun vasemman käden nimettömän ekasta nivelestä kuului kaks luonnottoman kovaäänistä risahtavaa poksausta aivan peräkkäin. Siinä tais olla viis kaveria huuli pyöreenä että mistä ihmeestä tuommoinen ääni tuli, itse tiesin varsin hyvin. Tänään pääsin käymään työterveyden kautta ihan oikealla urheilulääkärillä. Nimettömässä on kuulemma hyvin selvästi havaittava, laaja nivelkapselin repeämä. Että semmosta, en ihan nyt just muista millon ois harmittanu näin paljon. On monta syytä miksi moinen vituttaa, joista päällimmäisenä kolmen viikon päästä lähtevä Kalymnoksen kone. Mutta ei tässä nyt olla kirvestä kaivoon heittämässä. Lääkäri sano että kiipeet ja teet kaikkee mahdollista kunhan siitä ei aiheudu voimakasta kipua. Sain teippausohjeet ja teoreettisen maksimin korjaantumiselle. Kuudessa viikossa kudos voi olla jo uusiutunut riittävästi ja siihen päälle vielä pari viikkoa sidekudoksen uudelleen suuntautumiseen vallitsevan rasituksen suhteen. Vasen käsi oli tosi kovassa puristuksessa korkeassa krimppaavassa underissa, sormien asennon kannalta hyvin identtinen sillon muutama vuosi sitten Hutungissa oikean käden nimettömän poksahtaessa. Silloin tais tulla enemmän vahinkoa kuin nyt. Tällä kertaa sormessa ei näy minkäänlaista verenpurkaumaa, liikkuvuus on lähes normaali, painoa vaan ei kestä sitten ollenkaan. Nyt siis suunnitelmana on tehdä monenlaisia aineenvaihduntaa ja palautumista nopeuttavia harjoitteita sekä toivoa parasta. Eikä tämä muuten ole edes niitä sormia jotka ovat olleet hieman ärtyneet aina sillon tällön.

Noita yllämainutta asentoja on hyvin vaikea välttää tietyissa kohdissa, mutta varsinkin meikäläisen kiipeilyrutiinissa on aivan liikaa krimppausta, sitä tulee tehtyä mikä tuntuu vahvimmalta. Taidankin tästä lähtien tietoisesti alkaa treenaamaan avointa otetta aina kun se on järkevästi mahdollista. Dave MacLeodin blogista muiden muassa tuli hyvää inspiraatiota.

Edit: Oli muuten hyvin hyvin samanlainen ääni kun Frequent Flyersissa sillä paikallisella kaverilla.

Kevätkimara

Editoin tuossa läjään vähän arkistojen kuvamateriaalia. Alkuosan reitit viime vuodelta, Mellunmäen ongelmat tältä keväältä. Musaraidoista erityisesti toinen träkki on melkoista nuorisomusiikkia, saadaan katsojaluvut nousuun! :P Tästä olkaa hyvät: