Affis, suomikiipeilyn ulkomaa. Niin rennonletkeä mesta hienolla kiipeilyllä että uudestaan on päästävä. Nyt kun voi verrata jo paria köysi- ja boulderreissua, niin melkein sanoisin että boulderoimalla pääsee vielä helpommin kiipeilyn ytimeen kiinni. No tämä tietysti riippuu ja roikkuu monesta asiasta, mutta olipa taas mahtia viettää aikaa affiksen kallioilla. TTNC:tä edusti hienosti kolme jäsentä, ja muu seurue (Antti, Salla K (se pitempi), Sanni ja Pauli) oli aivan mainiota seuraa.
Tapsa tässä taannoin kertoi hauskan tarinan jossa esiintyi ilmaisu "lähti kaikista henkseleistä irti". Se jotenkin sopii tämän reissun pariinkin tilanteeseen. Koko retki saatiin aika tiukalla aikataululla hyvin järjestettyä, ja sitten satamassa 52 minuuttia ennen laivan lähtöä olen hyppäämässä ooppeliin ja ovet ovat lukossa. Ja avaimet virtalukossa. Eiiiiiiiiiissssssssss!!!.. Vähän ennen kuin ikkunaa ollaan lyömässä rikki koska lukkoseppä ei meinaa ehtiä ajoissa, Jan taikoo oven auki. Noh, startataan laivaan lähtöä varten, paitsi Antin Saabbi sammuu keskelle tietä... Katson taustapeilistä että mitä se siellä hätävilkuttaa, ja sitten huomaan että puolet jengistä työntää saabbia käyntiin. No auto onneksi starttaa, ja päästään ajamaan laivan ruumaan. Muuta teknistä ongelmaa ei onneksi tule vastaan, mutta tässäkin oli ihan tarpeeksi.
Aikaisin perjantaiaamuna mennään jatkamaan unia Soltunan mökkeihin. Viikonlopun sade-ennuste on aikalailla meitä vastaan, mutta lopulta kelit suosivat kiipeilyä oikein hyvin. Muonahuollosta huolehtimisen jälkeen suuntaamme patikoinnin kohti Grottania. Suurin osa porukasta on ensimmäistä kertaa Affiksella, Janskukin on vain ollut kalastamassa aiempina vuosina. Innostus kasvaa huippuunsa kun käydään läpi sektoreita. "Hei jes, täällä on otteita! hiukan siistiä!" -Jan.
 |
| Toiset ne tuli vaan datailemaan ja juomaan kahvia... |
Ensimmäiseksi pädit levitetään Hammas - kiven ympärille. Muu porukka tsekkailee lämppäreitä ja itse alan heti harjailla Hampaan (7A+) otteita. Koko porukka kiipee nopeeseen tahtiin Whats this one called? 6A:n, Antti ja Jan alkaa työstää Hallonpingviniä 6C, ja muu porukka lähtee kokeilemaan takaosan hänkkejä sekä Eskimåa 6B+.
 |
| Sanni ja Eskimå 6B+ |
 |
| Pauli ja Nimetön #4 |
Oman projektini otteet tuntuvat paremmilta kuin viime vuonna, ja kokeilen muutamaa muuvia ja totean niiden menevän mukavasti. Kuitenkin, kun lähden ottamaan yrkkää alusta asti, käy pian selväksi että beetat eivät tulekaan ihan lihasmuistista. Niinpä tarvitaan lisää työstöä. Noin kymmenen vedon jälkeen muuvit alkavat kulkemaan smoothisti. Pientä väsymystä alkaa jo olemaan kropassa. Lisäksi henkinen lataus menee jo melkein hermoilun puolelle, sillä reitti on oma ns. päätavoite. Tässä vaiheessa paras ratkaisu olisi ollut jättää reitti parin yrkän jälkeen toiselle päivälle. Kuitenkin koska sääennusteet olivat koko loppuajalle kolmea pisaraa, oli pakko melkein pakko jatkaa tahkoamista. Yrkät paranevat sitä mukaa kun voimat hupenevat, ja niinpä käy että paras yrkkä jää viimeisessä dynossa muutaman sentin päähän "seivikahvasta". Ei skumppaoikeuksia tältä reitiltä. Lisäksi kyynärpäät/hauikset alkavat vihloa, ja koska loppupäivänä ei malta olla kiipeämättä, saan ekana päivänä käsivarteni melkoisen tukkoon.
 |
| Ei lähtenyt, vaikka miten puri hammasta... |
Jan sen sijaan on ottanut henkselit jo löysälle, löytää tiukan fokuksen ja toppaa solidilla suorituksella Hallonpingvinin 6C. Samoin Antti on jo ekana päivänä todella lähellä, oheisessa kuvassa jo hivellään toppia, mutta lähetys jää seuraavaan päivään. Katselen poikien betaa tarkkaan ja laitan yhden yrkän reittiin, joka jää ihan toppi miikaksi. Korjaan asian seuraavana päivänä. Sanni saa topattua Eskimån, jota myös molemmat Sallat työstävät.
 |
| Jan tykkäsi vadelmapingiivinistä |
 |
| Musta se tuntui vähän oudolta maulta esim. jäätelöön |
 |
| Mutta Antille meni täydestä |
Ruokataukoa vietetään kalliolla Grottan - sektorin vieressä. Paulille
huudellaan lennosta betaa ja Jotain Dullattavaa 6B menee hienosti
flässinä. Vieressä on toinen(kin) Hallon Pingvin (6C), joka on lyhyt
mutta napakka kattohalkeama. Reitin muuvit saadaan tehtyä, mutta
lähetykset jää tekemättä. Illan lopuksi siirrytään Martikainen -
sektorille, jossa Salla T ja Sanni kiipeävät mukavan slouppiongelman
(Problem #13, 6A) . Reittiin on myös hieno ja vähän vaikeampi makuulähto/traverse-versio
vasemmalta, jota työstetään viimeisillä ennuilla.
 |
| Jotain Dullattavaa 6B |
 |
| Propleema #13 |
Launtaiaamuna sataa rankasti, joten mökillä kokkaillaan lohta ja katsotaan kiipeilypätkiä koneelta. Sopivasti iltapäivällä keli selkeytyy ja taival käy taas kohti Grottania. Ensimmäiseksi pysähdytään Yks kivi - sektorille lämppäämään.
 |
| Alkulä(m)ppä on tärkeää |
 |
| Nimetön #1 |
 |
| Hyvin pysyy | |
Hampaalla jatketaan eilisiä vääntöjä, molemmat Sallat ovat lopulta hyvin lähellä Eskimån kruksin kanssa. Jansku voimailee takaosan hänkkireittiä #1 (6B+), mutta ihan ei muuvit linkity putkeen. Eilisestä viisastuneena Antti ei päästä enää toppiotetta karkuun Hallonpingvinillä, ja itse teen saman perässä.
 |
| Eskimån kruksimuuvin ote melkein näpeissä |
 |
| Oikean käden krimppi on kirpeä |
 |
| Whiiiiiii... |
 |
| Vielä on auvoista |
 |
| "Mitä sä nyt mökötät?" |
Sunnuntaipäivä on kosteahko, mutta koska yöllä ei näytä sataneen suuntaamme Kasvikeniin joka on kutakuinkin kiipeilykunnossa. Jo heti lämppäreitillä on selvää että meikän kyynärpäät on ihan muusia, ja niinpä esim. Angelin työstämisestä (eikä muustakaan kiipeilystä) tule mitään. Hieno reitti slouppaavilla otteilla ja dynaamisilla muuveilla, jonka Jan selvittää toppausta vaille.
 |
| Nimetön #6, Kasviken |
Tytöt jaksavat vääntää koko päivän, mutta taisteluväsymystä on jo sen verran kerääntynyt että pitemmät linkitykset pakottavat antautumaan. No, talvikaudella reilusti muumijauhelihaa nassuun ja ensi kesänä uudestaan!
 |
| Jansku vauhdissa Angelilla |
 |
| Nimetön #7, (6A) |
 |
| Ensi vuoteen! |
