Välineurheilua

No, ostinpa siis uudet tossut. Tossut, joiden nimi tarkoittaa japanilaista pitkää lyömämiekkaa ja joiden kärjellä voi avata pullonkorkkeja valmistajan sivujen mukaan. Rakkaat ja hyvinpalvelleet Evolv Pontakseni muuttuivat Salmisaaren kitkaisella seinällä muodikkaiksi peep toe -kengiksi ja voinen käyttää niitä kesällä terassilla punaiseksi maalattujen isovarpaankynsien kanssa.

Uusien La Sportiva Katana Laces -tossujen päätyminen minulle edelsi kovaa sovitusrumbaa ja kaupungilla juoksemista. Evolvin Predator -mallista minulla oli suuret odotukset, mutta sekään ei tuntunut oikealta, kärki oli liian tiukka ja kantapää liian löysä. Pettymyksen tuottivat myös mm. La Sportivan Solutionit ja Miura VS:t sekä 5.10:n Teamit. Näin jälkikäteen on helppo viisastella ja sanoa, että olis silloin heti Evolvin hajottua kannattanut kurkata, mitä siellä Salmisaaressa on myytävänä, sillä sieltähän nämä keltaiset paholaiset sitten lopulta löytyivät.


Kuvassa näkyy myös uusi mankkapussini, jonka ihan omin pikku kätösin virkkasin. Eix sovikki hyvin noitten mun uusien kenkien kaa?? Meillä naisillahan täytyy aina olla kengät ja bägi sävy sävyyn...
Muotiblogien viitoittamaa tietä kulkien totean, että varsinainen raportti uusista kengistäni tulee "sit heti kun mul on joku sopiva tilaisuus käyttää näitä, iik en malta oottaa!!!"

Taas Graniitissa

Viimeksi oltiin porukalla harrastamassa Helsingin päässä, Tapanilan Erällä. Tuosta on jo tovi joten oli jo aikakin irvistää Solutionit jalkaan, mankata kädet ja nauttia muuvsseista. Käytiin siis Jyväskylän reissun yhteydessä Graniitissa Janin, Heikin, Axelin ja Mimmin kanssa, paikalla oli muitakin tuttuja kasvoja.

Erottaako TTNC:n fiksut ja filmaattiset jäsenet pienestä pilkkeestä silmäkulmassa?


Niinkuin kuvasta näkyy porukkaa tuntuu vaan tulevan lisää koko ajan. Olisikohan tähän syynä Janskun lisäämät kiipeily fiilistä nostattavat sisustus elementit, naulakot tai uusimmat reitit. Tästä hyvällä aasin sillalla pari sanaa uudesta punaisesta reitistä. Reitti on muutenkin hieno ja erityisesti tasapainoinen kokonaisuus, lopussa oleva kruksi muuvi on erityisen onnistunut pieni heijaus dyno. Lopuksi kokeilin vielä selvästi haastavampaa krimppi reittiä mutta sen salat saavat odottaa tuoreempia käsiä.

Vasemmassa reunassa harrastettiin myös fiksuja tempauksia pelkillä kivillä. Nappasin tiukan underin siitä kuuluisasta liukkaasta kivestä siinä reitin alaosassa, heitin jalat seinälle ja heilautin kroppaa ylöspäin. Poweria riitti, pitoa ei, tässä tulos : D



Eli hyvä sessio oli taas, seuraavaan kertaan o/

Reeniä Snellmannin koululla?

Harjoittelen nykyään serpan tehtäviä Snellmannin koululla. Kahden viikon aikana tavalliseen päivään on kuulunut noin 5 - 110 kg:n taakkojen kantaminen reitin juurelta (pihalta) tai perusleiristä (1. kerroksesta) toiseen ja kolmanteen leiriin, joskus jopa huipulle (ullakolle) asti. Palkkio kantotyöstä on kohtuullinen (10,24 €/h, ensimmäinen ylityötunti +50 %, sen jälkeiset +100 %).

Hyvinkin fyysisten kantotehtävien toteuttaminen on ollut miellyttävää vaihtelua älyllisempään puurtamiseen, ja älyllisen puurtamisen hedelmiä odotellessa (helkatin ylityöllistetyt proffat) nykyiset hommat tarjoavat myös taloudellista helpotusta. Varjopuolena mainittakoon suurien taakkojen tuoma lisärasitus niveliin, erityisesti polviin, minkä takia päälajin harjoittaminen kärsii merkittävästi. Mutta buranan, proteiinin ja lihashuollon turvin olen pystynyt jatkamaan nykyisessä tehtävässä.

Useiden toistojen myötä nousu on tullut hyvin tutuksi. Jo tylsäksi käyneelle eteläiselle linjalle oli maanantain ja tiistain välisenä yönä ilmestynyt luonnollisia esteitä (maalaustelineet) mutta kuin taikaiskusta samalla selkeä mutta hieman jyrkempi pohjoislinja oli avattu (tasoite kuivui). Vaikka linja oli uusi, kokeneena kiipeilijänä selvitin ensinousun merkittävillä lisäpainoilla ongelmitta. Pienenä pettymyksenä voisin luonnehtiä reittiä jopa porrasmaiseksi, ja suuret hyllyt (välitasanteet) katkovat reittiä pahasti. Hieman vaatimattomista etelä- ja pohjoislinjoista huolimatta näköala huipulta on hieno lähellä muodostelmaa sijaitsevalle järvelle.

Toivon mukaan tämä muutaman viikon kestävä intensiivinen päivärutiini näkyy suorituksissa päälajin parissa kunhan kykenen siihen palamaan.

Monipuolisen harjoittelun ilosanomaa levittäen.
- Tapani

Graniitissa ja Kuopio-hallilla

Tänä viikonloppuna kävin Kuopio-hallin varsin monipuolisella vaikka pienehköllä boulderilla harrastamassa ja luomassa kontakteja. Kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut myös vedettyä hyvät sessiot graniitissakin Janskun ja kumppaneiden kanssa, ja Ninakin oli edellisellä reissulla mukana :) On se seinän pinta ja muoto edelleen erittäin hieno sisäseinäksi.

Nyt kun Kuopio-hallilla pääsee käymään säännöllisesti niin pidin silmäni auki hyviä projekteja varten. Elementin monista muodoista löytyy teknistä kikkailua suoralla seinällä mikro-otteilla, kahvoilla kiikkumista katossa ja monenlaista siltä väliltä. Pari hyvää projektia kiinnitikin jo huomion. Kiipily yhteisö on myös Kuopiossa helposti lähestyttävä ja vaikka ensitreffeillä en viitsinyt hirveästi ehdotella mutta tiedustelin jo köysipaikkoja, ja eiköhän sitä jossain vaiheessa varmistajankin saa.

Boulderilla oli samaan aikaan myös kaksi junnu kurssia, oli varsin hauskaa seurata laumaa n. kahdeksan vuotiaita kinuamassa pitkin seinää. Sen ikäisillä paino/voima suhde on aika veikeä. Ajattelin myös liittyä paikalliseen seuraan. Jäsenyys maksaa itsenä nopeasti takaisin ja samalla pääsee nauttimaan seuran kuin myös SKIL:n jäseneduista. Pitää ensi kerralla ottaa kuviakin hallilta.

Täkäläinenkin seura järjestää silloin tällöin kisoja, saa nähdä tuleeko jossain vaiheessa osallistuttua, ainakin tähän astisten arvioiden perusteella TTNC:n taso skaalautuu mallikaasti myös Kuopion kiipeilijöiden suhteen : )

Ulkokausi lipumassa ohi

Ensimmäinen kunnon syysmyrsky saapui, mustaa ja märkää. Alkaakohan ulkokausi tältä vuodelta olla kohta loppu? Lämmintä tällä korkeudella kyllä vielä riittää, kuivuutta varmaan vähemmän. Paikallisilta mestoilta ei ole ehtinyt löytyä mitään erityistä projektia, jota huvittaisi lähteä hinkkaamaan parilla plusasteella. Mitä jäi kesästä käteen? Kohtalainen määrä harrastuskertoja kai, hieman satunnaiseen tahtiin. Kausi ainakin aloitettiin hyvissä ajoin, kahlaamalla lumessa Marvinin ympärillä. Seuraava mieleenjäänyt sessio oli Tapsan ja Sallan kanssa Salmirannassa huhtikuun tienoilla, Salla kiipesi pari viime kesänä tekemättä jäänyttä linjaa ja Pitsälähetti koki kaksi onnistunutta nousua. Muusta kesän kiipeilystä paljon hatarammat muistikuvat, toisaalta taisi mennä aika paljon aikaa valmistumiseen ja muuttoon.

Pari viikoa meni äskettäin kunnon flunssassa, josta lähes toipuneena kävimme tsekkaamassa Taivaskallion. Paikassa on suomalaista kiipeilyhistorian havinaa, ensimmäinen vuorikiipeilijämme Matti A. Jokinen harjoitteli täällä kumisaappaiden, kiilojen ja pyykkinarun avulla. Tiettävästi ensinoussut mm. reitin Hakahalkeama 5+. Oma flässiyrkkä päättyi pakittamiseen toppauksesta, kun täristi jostain syystä siellä korkealla... Sittemmin 60 - luvulla syntyi ensimmäisiä varsinaisia boulderongelmia, joitakin vasaran kanssa. Kiipesin esim. Mantelin 6b johon on hakattu sopivat krimpit pullistuman ylitystä varten. Salla kiipesi parilla yrkällä toppausta vaille Kukkaruukun 5+.

Sisällä ollaan sitten käyty treenaamassa, Erällä ja Boulderkeskuksella. Varsin malliikaasti on kulkenut sisäkiipeily nyt parilla viime kerralla, Salla on tainnut kiivetä Erällä ainakin neljän 6a+:n muuvit yhdellä vedolla, ja 6a:t saattaa nasahtaa jo onsaittina. Itellä parin 7a:ksi merkityn reitin muuvit on mennyt aika nopeaan, tosin kestävyyden puolesta on vielä rutkasti tekemistä.

Parin viikon päästä (2.10.) ajattelin osallistua Konala Open boulderkisahässäkkään, jossa formaattina on viitisenkymmentä reittiä ja kuusi tuntia aikaa kiivetä. Tiimipipo päähän ja menestys on taattu :)

Tähän loppuun vielä pari mainiota hupipätkää: Tuo Remi Gaillard, jonka videon Jansku vähän aikaa sitten linkitti, on tehnyt aivan jäätävän hyviä piilokamera/käytännönpila -tyyppisiä videoita, joista tässä pari meidän suosikkia:

Remi Kart
Tour De France
Decathlon

Profile pictures don't lie.

Sarjakuva täältä.

On reittejä ja on Reittejä.

Suurimmat ongelmat, joita kohtaan kiipeillessäni, ovat korvieni välissä. Liian helposti ympäristön melu ja vieraiden silmäparien läsnäolo, mukavuudenhalu tai pelko varjostavat kiipeilyharrastustani. Aivan liian usein luovutan, kiukustun tai petyn. Miksi tuntuu, että olen ainoa, jonka kiipeilyharrastus ei ole satunnaisia pieniä pudotuksia dynaamiseen köyteen muuten nousujohteisessa kehityskaaressa, vaan pikemminkin romahduksia viimeiseltä pultilta ennen ankkuria suoraan varmistajan niskaan? On päiviä, jolloin haluan itku kurkussa kaataa magnesiumit kukkapenkin lannoitteeksi ja toehookata Evolvillani Sharman arsesta. Kiipeilyäni miettiessä tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että olen henkisesti epävakaa.

Ehkä juuri siksi vielä kiipeilenkin. Täytyyhän tällaisen henkisen taistelun varmasti olla eheyttävä, henkisyytttäni kehittävä, tietoisuuttani kasvattava harrastus? Jonain päivänä, kun toppaan timanttisen reitin, ankkurin luona istuvat Buddha ja Dalai Lama kutsuen minua, valaistunutta, liittymään joukkoonsa, siirtymään seuraavalle tasolle. Ihan varmasti.

No, sitä odotellessa käytiin Mikan kanssa Rollareilla. Palasen lähemmäksi nirvanaa minut johdatti Rock Vandal. Vitosen reitti, mutta varmasti yksi nautinnollisimmista kiipeämistäni. Suosittelen, kaikille.
Mika tavoitteli korkeampaa tietoisuutta projektoiden Mantraa (7a), joka allekirjoittaneen mielestä olisi nimensä puolesta kuitenkin ehkä liian ilmiselvä tie valaistumiseen?


Youtube on sadepäivän ilo myös kiipeilijälle. Koska tämä postaus oli niin kovin syvällistä tähän saakka, linkitän muutaman itseäni kovasti hauskuuttavan pätkän tähän. Kaikkihan nämä on jo nähneet, mutta katsokaa uudestaan.

Monty Python - Climbing the North Face of the Uxbridge Road
Monty Python - Hairdressers Expedition on Everest
Monty Python - Mountaineering
Captain Kirk is climbing a mountain

ja sitten vielä J-E:n suosituksesta tällainen:
Rémi Gaillard- Alpinist

Huonompi tuuri jalkajammin kanssa

Nyt ei mennyt kräkkireitti ihan putkeen:

http://verticalcarnival.blogspot.com/2010/08/boogie-til-you-poop.html

Kuopion kivillä

Saatiin tämän viikon alussa netti toimimaan ja sitä myötä topojen katselukin onnistui. Eli eikun ekan kivan kiven kohdalle ruksi karttaan ja tulostimettomana ihmisenä piirsin topon kirjekuoren taakse ja hyppäsin pyörän selkään. Tähtitorninmäen kivi on mukavan lähellä ja lähestyminen helppoa (perinteisesti näin ekalla kerralla suunnistin päin mäntyä). Kivi on miellyttävän korkea ja reilusti nega, noin 10-20 astetta. Kiven laatu on hyvä ja kitkaa riittää. Alastulo kaltevaan rinteeseen ihan ok, varsinkin useammalla pädillä.

Aloittelin Kulmareitistä (6B), joka osoittautui varsin mukavaksi pätkäksi. Kaksi ensimmäistä muuvia keikutaan diagonaalisella kantilla, muuveista ensimmäinen onkin yllättävän intensiivinen. Negalla pinnalla tuli mukavia heittoja ja puolivälin kruksi listaan melkoisen vinosta väännöstä mielikuvituksellisilla jaloilla vaati jo useamman yrityksen. Lopuksi vielä jalkojen siirto ja käsien säätö ja heitto loistavaan toppi kahvaan kunnon hali otteella.

Taukoja en tietenkään yritysten välissä yksin kiivetessäni pitänyt, joten täysin tukkoon puristelluilla käsillä oli aika turhan oloista siirtyä seuraavaan kivan näköiseen vetoon (Lunnas 7A). Kiven kaksi muuta ongelmaa eivät niin säväyttäneet, joten taidan seuraavalla kerralla suunnata uudelle kivelle.

Dynotaan hyvien otteiden yli

J-E tuli Jyväskylästä käymään täällä etelässä. Senhän tietää, mitä siitä seuraa. Pakattiin meidän kesäauto täyteen lihaksia ja karautettiin Rollareille.

Laitettiin yläköydet, koska vaikka J-E:llä oli rouheat camut ja kiilat mukana, yläköysittely on paljon coolimpaa. J-E ja Mika keskitty hieman haastavampiin reitteihin.


Jarski ja minä sen sijaan laitettiin kivi vinkumaan kunnon kahvareiteillä. "Mies kiipeää ja mankka vikisee", uhosi Jarski tykittäessään ylös Rullaportaita (5-).


Hikisen iltapäivän kruunasi vielä pulahdus mereen Vuosaaressa ja halvat pitsat, olut ja sauna Pitskussa.

Ensimmäisiä etelän kiviltä

Muuttohässäkän keskeltä olemme ehtineet tehdä pari lyhyttä vierailua kallioilla. Kävimme Rollareilla sekä lähiboulderilla Riistavuoressa. Rollarit on kehä 3:sen vieressä sijaitseva noin 10 metriä korkea sportti- ja trädikallio. Paikan kivenlaatu on vähän perusgraniitista poikkeavaa, kovempaa ja "gneissimäiseksi" luonnehdittua. Kiivettiin vasemmasta laidasta paria reittiä armottomassa helteessä. Välillä rekkojen melu teki kaikesta kommunikoinnista varmistajan kanssa hyvin vaikeaa, mutta kuten Salla huomautti, tilanne ei eroa paljon kiipeilystä Graniitissa sählyvuorojen aikaan... Muuten kalliolla oli monta hienoa linjaa ja profiilia.



Riistavuori osoittautui myös mainioksi lähimestaksi (2 km kotoa). Pääosa verttiseinästä on varmaan 6 metristä highballia, ja oikeassa laidassa on pieni hänkimpi profiili. Näillä korkeuksilla olisi pari kolme pädiä kummasti rauhoittanut mieltä, alkoi yksi Impacti tuntua aika pieneltä... Mitään ihmeempää ei vielä kiivetty, kunhan hipisteltiin. Kaikkiaan parikymmentä ongelmaa taitaa löytyä tuolta paikalta.

Kiipeilyn julmempi puoli

Muutama päivä sitten tapahtunut onnettomuus kosketti tätä ryhmää turhan läheltä. Syvimmät osanottomme omaisille.